Koriseva puhelinraasu

Minulla on työpuhelimena joku vanha Nokian Lumia. Se on tähän saakka toiminut moitteettomasti, mutta kun äsken ajattelin laittaa sen huomista varten latautumaan, kävikin hassusti. Puhelin meni jumiin, ei suostu avautumaan eikä latautumaan. Koitin etsiskellä netistä parannuskeinoja, mutta näyttää siltä, etten osaa toimia ohjeiden mukaan. Olkoon, mokoma, onneksi on vain työluuri, enemmän harmittaisi jos oma ihana Samsungini aloittaisi moisen shown. Laitoin töihin viestin, ettei minua nyt saa kiinni ja että yrittäisivät aamuksi saada minulle jonkun lainapuhelimen. Sitten lähetän omani huoltoon (ja ehkä tilaan meille kaikille uudet puhelimet).

Viikonloppu oli taas niin täynnä kaikkea hauskuutta, että eilen podin tyhjän pesän syndroomaa. Ei ketään ruokittavana, juotettavana ja majoitettuna. Tuskakin jäi sunnuntaina väliin, kun satoi niin julmasti vettä, etten kertakaikkiaan saanut itseäni pakotettua liikkeelle. Mutta perjantaina ja lauantaina oli hauskaa kyllä siitäkin edestä. Ilma helli, ihmiset olivat mukavia, seura loistavaa, bändejä tuli nähtyä. Ihastuin Dimmu Borgiriin, jonkun verran jopa Children of the Bodomiin. Sen sijaan Phil Anselmon nykyinen tila ja viritys saa kyllä Panterankin loisteen himmenemään hivenen. Surullista. Battle Beast parantaa kuin sika juoksuaan. Nyt neiti on oppinut jo hymyilemään lavalla. Stone taas toi niin nuoruuden mieleen, että oikein pahaa teki. Oltiin me sitten nuoria, kauniita ja ihania - kaikki.

On minulla sitten ihania ystäviä, tuli taas todistettua. Sellaisia, joiden kanssa aika ei todellakaan käy pitkäksi, vaan saa rumuta oikein sydämensä kyllyydestä. Ja mikä parasta, ihmiset tulevat jopa toimeen keskenään! Sydäntä lämmittää. Hauskaa oli muuten törmätä festarituttuun yli kymmenen vuoden takaa. Olimme Elmun Roskilde-retkellä ja yövyimme kaikki puolijoukkuteltassa. Poika ei ollut muuten muuttunut, mutta tukka siltä oli lähtenyt päästä. Silmät sen sijaan nauroivat edelleen aivan samalla tavalla. Ryhdyimme heti naamakirjakavereiksi ja kai siinä jo vähän suunniteltiin Roskilde-revivaliakin.

Nyt ryhdyn miettimään, voinko vielä tehdä puhelimelle jotain, vai annanko vaan olla ja ajattelen asiaa vasta huomenissa. Sitä ennen kuitenkin kahvia ja aamupalaa, ruokaa riittää vieläkin viikonlopun jäljiltä.