Katsaus lääkitykseen

Olen kaksi viikkoa sivellyt estrogeenigeeliä jäseniini. Ihmeellinen luonto, joku saattaisi sanoa luonnottomaksi tosin, mutta lääke toimii. Aluksi särki päätä ja keräsi painon tunnetta jalkoihin, mutta ajattelin, että aina minun kroppani nyt kahden viikon kokeilun kestää ja jatkoin kuuria.

Minulle on käynyt aika hyvin, hikoilu ei ole lakannut, olen aina ollut aika hyvä siinä lajissa, mutta Niagara sisälläni on muuttunut normaaliksi Imatran koskeksi. Öisin en enää herää lammikosta, vaan vain niskavillat kosteina. Herään edelleen useampaan otteeseen yöstä, mutta suurimmaksi osaksi saan edelleen unta. Yhteensä lähes 7 - 7,5 tuntia, mikä on enemmän kuin vuosiin.

Lonkkakivut ovat vähentyneet, en enää kiemurtele yötä pitkin sänkyä etsien asentoa, jossa ei kolottaisi. Mieleen vaikutus on ollut korkeintaan hivenen ärhäköittävä, mutta tällaisen nössön kohdalla se on oikeastaan ihan hyvä asia, että saan asiani riittävällä painokkuudella ulos.

Oikeastaan minusta on siis jälleen tarjolla parannettu versio. Tällaista versionhallintaan harrastan mielelläni, etenkin kun libidokaan ei siitä ole kärsinyt. Joku tosin saattaisi sanoa, että se saisi laantuakin, niin pääsisin helpommalla tässä elämässä. Totta, mutta kun en tahdo.

***
Ei puhuta töistä. Siellä on kamalaa. Tai no sen verran voin kertoa, että se uusi ihme aloitti, vaikuttaa minusta aivan normaalilta ammattikuntamme edustajalta. Mutta voihan se olla, että tässä vaan kettu toteaa marjoja happamiksi. Ainakin hänellä tuntuu olevan selkeä kuva - jälleen kerran - asioista, jotka eivät hänelle kuulu. Voi v*ttu. sanon minä. Kun yritin huomauttaa, että koska hän on lomalla koko heinäkuun, jolloin ajattelin kertoa hänelle rutiineistä, niin hänen kannattaisi nyt parissa viikossa niitä sitten kovasti oppia. Se taisi herättää, koska hän alkoi harkita lomansa lyhentämistä. Minä nimittäin en aio pilata lomaani vastailemalla puhelimeen kaiken aikaa ja koko ajan. (Ja paskat, kuka tuotakaan uskoo, vastailen kuitenkin. Kunhan uhmailen ja uhoan.)