Tokkurainen lomapäivän viettäjä

Nukuin 11 tuntia. Se on aika paljon. Juuri ja juuri jaksoin valvoa yhdeksään iltasella, aamulla heräilin pari kertaa, mutta lopullisesti uni karkasi vasta äsken kun kollega soitti työpuhelimeen, sen tärinä herätti minut. Vastasin kollegalle, että olen vapaapäivää viettämässä, mutta annoin luvan hätätilanteessa soittaa uudelleen. En minä nyt mikään raakalainen taida olla sittenkään, vaikka välillä tahtoisin.

Jutellaan unesta vähän lisää. Minulla oli ilo päästä ystävän ystävän hoiteisiin Tampereella, olimme tavanneet aikaisemmin kerran, mutta reippaina naishenkilöinä yhteisellä päätöksellä päätimme tutustua lisää. Se vasta onnistunut keikka olikin! Ensinnäkin unijuttu, minulle oli varattu vierashuone, jossa oli oikea sänky, prinsessan selkää eivät patjat rikkoneet ja huoneen sai umpipimeäksi. Nukuin molempina öinä suorastaan ruhtinaallisesti seitsemisen tuntia. Hyvää ja hienoa, jaksoin kummasti rumuta.

Sillä rumuamiseksihan se taas meni. Perjantaina (tai siis oikeastaan lauantaiaamuna) valvoimme kuuteen, ja lauantaiyönäkään en ennen kahta silmiäni sulkenut. Tuli ihan nuoruus mieleen, mutta hyvällä tavalla. Haastelua ja naurua keittiönpöydän ääressä samalla kun natustimme iltapalaa (emännän tekemää ihanaa suolaista pannukakkua, drool!). Perjantaina ei paljon syötyä tullut, aika tiiviisti menivät iltamat liemiruuan merkeissä. Lauantaina kuitenkin ymmärsin itseäni jo paremmin ja Telakan juhannusmenusta nappasin kyytiin Pulled Pork hampurilaisen, herkkua!

Musiikki oli erilainen kokemus, minun ehkä kannattaisi tutustua uudelleen suomalaiseen musiikkiin paremmin. Erityisesti mieleen jäi Stero 8000, Tundramatiks ja Jätkätjätkät. Joskus aikoinaan Teemalta näin Anssi Kasitonnin animaatioita, ihastuin niihin ja musiikkiin, niinpä riemastuin kovin, kun tajusin myös heidän esiintyvän Valtteri Festivaaleilla. Oli hieno keikka, Maria laulaa kuin Suomen Patti Smith ja vaikka muusikkoja on vain kaksi, saumaton yhteistyö toimii ja saundi jo räyhäkkä. Jätkätjätkät taas oli niin letkeätä menoa, että löysin itseni tanssimasta (!minä, vanha nainen, tanssimassa!). Potin kuitenkin räjäytti Tundramatiksi, Balkan punkkia, aivan mieletöntä menoa, eri tavalla tehtyä hienoa musiikkia, upeeta, mahtavaa. Ja mikä keikkapaikka! Telakalla oikeasti pääsi bändiä lähelle.

Hieno juhannus, sain uuden ystävän, sain uusia bändejä, sain ruokaa, juomaa, pääsin eroon arjesta. Sokerina pohjalla oli 19-vuotias Muska-kissa, joka kävi hyväksikäyttämässä minua joka kerta, kun istuin keittiönpöydän ääreen. Hurinaa ja riemua oli niin paljon liikkeellä, että pieneltä hauraalta kissaparalta valui kuola suupielistä. Sitä piti aina välillä pyyhkiä pois. On tässä maailmassa ainkin joku, joka pitää minua vastustamattomana, vaikken sunnuntaiaamuna märkäruokaa löytänytkään, kun vieraassa keittiössä seikkailin. Olisitte nähneet Muskan naaman, kun tarjosin hänelle raksuja! Rapsutus onneksi pelasti tilanteen.

Nyt kuulostelen hammastani, että onko tässä taas edessä viimevuotinen riesa. Pahoin pelkään, että kohta taas makaan juurihoidon uhrina hammaslääkärin penkissä. En millään tahtoisi, ehkä koitan vielä sitkistellä, kun juuri nyt ei tunnu. Välillä vaan vähän vihlaisee. Mutta ehkä saisin reippaalla harjauksella tilanteen pysymään hanskassa.