keskiviikko 6. elokuuta 2014

Intiaaninimeltään Nukkuu kylmäkallen kanssa

Ihanaa huomenta, toverit! Olen nukkunut erinomaisesti, vaikkakin heräillen useampaan otteeseen. Milloin piti käydä puuteroimassa, milloin vaihtaa sängynpäätyä tai tyynyä, milloin ei ollut lakana hyvin. Mutta sitten ymmärsin käydä pakastimesta kylmäkallen ja elämäni laatu parani kerralla. Siirtelin vain sitä paikasta toiseen ja nukuin kuin murmeli. Jos murmelit siis nukkuvat hyvin kylmäkalle kainalossa, nivusissa, posken alla, vatsaa vasten, niskassa... Ensi yönä otan uusiksi heti alussa ja varaan toisen näkyvälle paikalle, että voin tarvittaessa käydä uuden seuralaisen keskellä yötä, kun ensimmäinen lämpenee minulle liikaa.

Olipa hieno päivä eilen! Pelasin turistia yhden entisen polkkaajan kanssa. Naureskelimme, että mikäli emme aikoinaan olisi samaan aikaan aloittaneet bloggaamista, emme varmaan ikinä olisi toisiimme tutustuneet. Nyt tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti, kun hän poikkeaa Suomessa, kiitos ystävämme naamakirjan. Naamakirja on hyvästä, sieltä saa seuraa tällainen sosiaalinen erakkokin.

Teimme treffit rautatieasemalle, koska lentokenttäbussi niin näppärästi saapuu eteen. Jouduin odottelemaan hetken ja olin tehdä pikaistuksissani tapon, kun tämän kesän saapumiserän osapäiväpultsari tuli hieromaan tuttavuutta ja hehetteli niin, että teki mieli kokeilla, miten avokas istuu hänen kasvoihinsa. Hirveä aggressionpuuska voi ihmisen vallatakin. Olin kuitenkin umpimielisesti hiljaa ja vaihdoin paikkaa, kunnes torvelo ymmärsi jäädä omalle tontilleen.

Me turistit kävimme kaupasta salaattia ja vissyvettä, ennen kuin ponkasimme Suomenlinnan lautalle. Siellä kävelytin meidät hitaasti mutta varmasti pääreittiä pitkin Kuninkaanportille. Välillä söimme, joimme ja polttelimme tupakkia. (Tosin minun tupakointinihan on nykyään vähissä, en polttanut yhtään.) Sekä juttelimme - vakaviakin välillä.  Kuninkaanportilta hyppäsimme yksityisen kuljetuksentarjoajan kyytiin, kun se niin soveliaasti sattui kohdalle. Suomenlinna on kaunis, tuli taas todettua, melkein kuin ulkomailla olisi.

Kaupungissa jatkoimme turistin eloa, ensin Hakaniemen hallissa kierros, sitten toverin entisten kotihoodien tsekkaaminen Torkkelinmäellä, Avikaiselta ei saanut nakkipiirakkaa, olivat loppuneet jo puolenpäivän maissa, ystävä oli harmissaan. Minä nappasin mukaani yhden polakan. Roskiksessa kävimme kahvilla, ennen kuin menimme syömään Soul Kitcheniin.

Ruuan päälle poikkesimme antikvariaatissa hakemassa lukemista matkalle, minäkin tarrasin Petri Wallin elämänkertaan, kun sen halavalla sain. Kyllähän te tiedätte, minä ja musiikki, blaablaablaa... Vielä kerkesimme poiketa jälkiruokakahvilla Lennonjohdossa, ennen kuin ystävä lähti odottelemaan lentoaan Norjaan ja minä Liiterikauppaan hankkimaan Espanjan herkkuja. Kyllä muuten väsytti, kun kotiin pääsin. Naama, rintamus ja kädet kaipasivat jälleen aloeveran hellää kosketusta, tulevat kaipaamaan sitä useamman päivän, veikkaan ma. Minun pitäisi hankkia päivänvarjo, koska en vaan kestä aurinkoa.

Hieno päivä! Kerkesimme paljon, eikä todellakaan ollut tylsää. Sovimme, että vierailuja puolin ja toisin jatketaan. Turskalandiassa en olekaan käynyt kuin kerran, nyt olisi oikeasti mahdollisuus käydä toistekin. Pitänee ottaa vinkistä vaarin.

Ei kommentteja: