Keittelen kahvia termospannuun. Vai kannuun? Sellainen rosterihässäkkä se kuitenkin on, taitaa olla termospullo. Olen lähdössä ensin tutkimaan HSL:n toimistossa, miten työmatkasetelit vaihdetaan korttiin ajaksi, sitten piknikretkelle kaukaisen ystävän kanssa. Hän saapuu pohjoisesta, tapaamme, ennen kuin seuraava kone kiidättää hänet pois maasta iltasella. Hyvä järjestely näinkin, mutta ei häntä toinne humalaan juottaa. Tai mistä sen tietää.
Myös toinen pannu on kuumana, se joka keikkuu hartioiden välissä. Viime yönä kuumuus alkoi ahdistamaan hengitystä. Siirtelin tuuletinta ja kävin kastelemassa lakanan. Tämä ei nyt enää tunnu kovin hyvältä, mutta minkäs teet. Luin Aku Ankkoja, koitin irroittaa ajatukseni ahdistuksesta. Unta tuli uudelleen, mutta kun heräkello soi, olisin mielelläni vielä jatkanut harjoituksia.
"Sitten kun olen lomalla"-hommat ovat edelleen tekemättä. Todennäköisesti suurin osa jää koskemattomiksi. Vähän kävin eilen vaatekaappeja läpi, nyt vaan pitäisi jaksaa kaivaa ompelukone esiin. Ehkä huomenna. Tai ehkä joskus seuraavassa elämässä. Opettelen huoletonta elämänasennetta, vaikka se ei taida minulle mitenkään luontainen elementti ollakaan. On sen verran vahva tuo sisäänrakennettu järjestyksen taju - viinalla sen joskus saan tainnoksiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti