Tällä viikolla olen töissä huomannut, että minun on pakko ryhtyä etsimään töitä. Siis ihan oikeasti. Tilanne on, mikäli mahdollista, huononemassa entisestään. Vaikka miten olisivat kivat työkaverit ja mielenkiintoisia tehtäviä, niin kun ne lisääntyvät päivä päivältä, niin alan pikkuhiljaa taas hyperventiloida. Sen lisäksi koen kamalia omatunnon tuskia, kun tiedän olevani lähiaikoina paljon poissa, pitäisi pitää niitä saldovapaita pois ja sitten vielä vähän kesälomaa ja lomarahalomaa. Miten ihmeessä kollegat selviävät, kun koko porukallakin tahtoo olla vaikeata rämpiä päivä läpi?
Kotona olen ottanut rauhallisesti. Pyykkipäivää, uuden kännykän päivittämistä (nyt jo! ja arvatkaa kestikö se!) ja telkkarin tuijottamista. Yle ykkösellä tulee muuten taas blondille sopivaa ohjelmaa: Murdochin murhamysteerit. Voisin jopa suositella. Kanadassa on varmaan minulle melkein yhtä sopivaa kuin Englannissa. Ainoa huono puoli on niiden eteläinen hullu naapuri. Mutta niitä nyt toisaalta riittää kaikilla, meilläkin on omamme idässä.
Tenniskyynärpääni alkaa pikkuhiljaa parantua. Vaan on se sitkeä vaiva. Parin lomaviikon jälkeen pystyin vihdoin jättämään tuen pois. Viikonloppuna sain siihen ystävältä akupunktiokuurin, jolla olikin minuun erittäin suotuisa vaikutus. Pitäisi varmaan kokeilla akupunktiota muuhunkin vaivaan, etenkin henkisiin. Veikkaan, että saisin avun niihinkin. Mie oon tällainen henkinen ihminen, katsokaas, henkinen p*skaläjä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minä voin suositella sellaista akupunktiogurua, että sinne pöydälle jää kaikki vaivat, henkiset ja fyysiset. Ainakin hetkellisesti, mutta mikäpä tässä elämässä nyt ikuista olisi.
Mielenkiintoista, paappa tietoa tulemaan, niin mie menen neulatyynyksi.
Lähetä kommentti