Lomaohjelmassa ei yhtään lomakoomaa

Melkoinen viikko takana, olen matkustellut satoja kilometrejä erinäisten kulkuvälineiden kyydissä ja erilaisissa kokoonpanoissa. Kotiin kun eilen pääsin, ainoa ajatus päässäni oli toive hiljaisuudesta, sosiaalisuuskiintiö täyttyi hetkeksi.

Hakaniemen siltaan on piirretty pulu.

Maanantaina leikimme turistia Helsingissä, kun hain ystävättäreni juna-asemalta. Kävelimme kohti Hakaniemeä, ensimmäinen pysähdys oli Pikku Damin kannella. Enpä ollut sielläkään aikaisemmin käynyt. Miellyttävä miljöö ja viileitä juomia, voin suositella, löytyy sekä varjoisia että aurinkoisia istuinpaikkoja.

Virkistystauon jälkeen lompsimme Hakaniemen halliin. Sieltä mukaan tarttui Hakkaraiselta maggaraa ja Rosendahlilta kylmäsavulohta. Ympyrätalon Alkosta nappasimme mukaan vielä soveliaita juomia, ennen kuin siirryimme residenssiini illalliselle. Onneksi ymmärsimme nukkumaan mennä jo puolen yön maissa, koska meidät haettiin seuraavalle etapille jo puoli yhdeksän maissa.

Tiistaina lauttamatkustimme Tallinnaan. Suunnitelmana oli hakea syntymäpäiväjuhlajuomat Superalkosta. Näin tapahtui, sain kaiken tarpeellisen sekä vähän päällekin. Myös seuralaiseni saivat irtokarkkikauppakohtauksen, mutta ei meillä ollut lähellekään sellaisia määriä kuin eräillä retkeilijöillä. Totesimme olevamme amatöörejä.

Sillä välin oli ulkona alkanut raju ukkospuuska. Ihmiset parveilivat ovensuussa, hetken ihmeteltyämme tajusimme, että kaupan edusta lainehti, siinä oli varmaan parikymmentä senttiä vettä. Onneksi meitä ei tuollainen pikkuseikka pysäyttänyt, sandaalit pois, lahkeet pohkeisiin ja kohti uusia seikkailuja. Vähän pelotti, että jos siellä olisi lasinsiruja tai korkkeja pystyssä, niin kävisi huonosti, mutta onneksi ei näin ollut. Vielä kävin noutamassa tukevammalla lastauskärrillä kolmannen matkalaisemme ovelta, hän kun ei voinut heittää kenkiään. Niin pääsi hänkin kuivin jaloin autolle.

Argentiinan naisten vessassa voi ottaa kummin mukaan, jos pelottaa.

Pienen sightseeing-kierroksen jälkeen osuimme oikealle kadulle. Auto saatiin parkkiin Virukeskukseen. Hotellin vastaanotossa oli tungos ja äkäisiä ihmisiä, onneksi meillä ei ollut kiire. Ja hyvä olikin, nimittäin hotelli oli ylibookattu ja me pääsimme Estoriaan Virun hinnalla. Olihan se huomattavasti miellyttävämpi, harmitti vain, kun emme kaikki sinne päässeet.

Majoittumisen jälkeen päätimme lähteä varhaiselle päivälliselle. Meille oli suositeltu ravintola Argentiinaa, otimme vinkistä vaarin, eikä se ollut turha keikka laisinkaan. Ihanan väljä ravintola (olimme niin aikaisin liikkeellä), hyvä palvelu ja erinomaista ruokaa!

Ruuan päälle hortoilimme Vanhaan kaupunkiin Club Privén terassille, musiikki oli kamalaa, terassi oli kaunis ja juomat maukkaita. Paljon kauniita ja nuoria ihmisiä, tuli tunne, että mikä meistä ei kuulu joukkoon. Siitä suuntasimme vielä Radissonin kattoterassille tapaamaan yhtä kaupungissa sattumoisin työmatkalla ollutta ystävää. Siellä se vasta palvelu pelasikin! Muunmuassa Maitaita sai kannuissa. Voin suositella, siitä saattaisi tulla humalaan, nyt nautimme lähinnä toistemme seurasta sekä auringonlaskusta! Uskomaton näky! (Ihan kuin olisi ollut ulkomailla - mut hei, minähän olin!)

Keskiviikkona minun piti jäädä kotiin matkan päälle, mutta sainkin kyydin pohjoisempaan Suomeen pikkuveljeltä. Niinpä hyppäsin pikapakkaamisella kyytiin. Ystävätär lähti mukaan ja meillä oli kovin rattoisa ilta-ajelu läpi kesäisen Suomen hyvinilmastoidussa kulkuneuvossa. Onneksi ymmärsin syöttää meidät ennen lähtöä, olisi muuten saattanut jossain vaiheessa tunnelma kiristyä. Tunnen itseni, tiedän, että en ole nälkäisenä mukava.

Nukuin ensimmäisen yön ystävien kellarihuoneessa. Nukuin niin hyvin, että alan epäillä, että minun pitäisi asua aina kellarissa, siellä on riittävän pimeätä ja viileätä. En edes herännyt yöllä rumisseeseen ukkoseen, jonka ansioista puoli kylää oli sähköttömänä vielä iltasella. Sellaista se on, kun sitten kerrankin saan unenpäästä kiinni.

Vietin päivän vanhempieni kanssa. Ahdisti, se siitä. Isäni ei todennäköisesti enää kauan elä. Onneksi toinen veliseni haki minut heille pariksi päiväksi. Oli mukavaa viettää aikaa hänen kanssaan, minusta tuntuu, että olemme viime vuosina lähentyneet paljon. Olemme nimittäin ryhtyneet keskustelemaan. Jännittävä tunne, kun tajuaa, että vaikka olemme samaa sukua ja huonetta, olemme kovin erilaiset ihmiset. Ja sitten toisaalta joistain asioista olemme erittäin paljon samaa mieltä. Mukava ihminen, onneksi hän on veljeni. Turistia tuli leikittyä Kuopiossakin, torilla söimme lihapiirakkaa, terasseilla notkuimme ja kotona grillattiin hyvien eväiden ja juomien kera.

Eilinen kotimatka täpötäydessä junassa oli tuskaisa. Lapset parkuivat, humalaiset jaanasivat, koirat haukkuivat. Kärsimättömyyttä oli liikkeellä. Olin niin onnellinen kun pääsin kotiin, että vaikka minua oli houkuteltu Kallioon, ainoa ajatus päässäni oli viskoa vaatteet pois ja maata lahnana kostean lakanan alla. Ei siis tullut myöskään kotiinpaluukänniä, katselin telkkarista elokuvia ihan pelkän vissyn voimin. Ihmeellistä, olenkohan minä muuttumassa ihmisenä, vai riittääkö sivistynyt tissuttelu nykyään?

Noh, vielä on ensi viikko aikaa korjata tuokin tilanne. Ans´ kattoo ny, mitä tässä vielä keksii. Onneksi loma jatkuu. Se majoitus syksyn retkelle kyllä pitäisi löytää. Ja ehkä ostaa uusi petauspatja. Ja saada taas työpuhelin henkiin, h*levetin Lumia on taas nukahtanut johonkin Ruususen uneen, kun en ole ollut sitä lataamassa.