Pitkästä aikaa olimme kävelemässä ystäväni kanssa. Kävelyn lisäksi tulee puhuttua oleellisia asioita, perkaamme jonkun verran myös työasioita. Suurin osa puheenaihesta kuitenkin koskee henkilökohtaisia asioita. Olen vähän ihmeissäni, miten kollegani on muuttunut ystäväksi. En ole pitänyt itseäni kai kovin tutustumisen arvoisena ihmisenä, hämmennyn joka kerta, kun joku tahtoo oikeasti kuunnella, mitä minulla on kerrottavaa.
Puolitoista tuntia raikkaassa alkusyksyn raikkaudessa puhdisti päätä eilisen höyryistä. Ei sillä, että olisin tehnyt mitään ihmeellistä. Tein pizzaa, join pari lasillista viiniä ja katsoin Burleski-elokuvan. Onneksi telkkarista tulee välillä jotain sellaista, jota minäkin voin katsoa, harmitonta hömppää. Tänä aamuna vaan harmitti, kun huomasin, että ykkösellä olisi samaan aikaan tullut uusi jakso Lewisia. Onneksi on Yle Areena.
Ystäväni lupasi värvätä miesystävänsä kuskiksi synttärijuhlapäivänä. Hän itse tulee avuksi alkujärjestelyihin. Saattaa olla, että hyvinkin saamme ne ajoissa tehtyä ja kerkeän jopa laittautumaan ennen juhlia. Minulla oli jo yhdessä vaiheessa pieni epätoivon poikanen päällä, kun mietin, että miten kerkeän tehdä kaiken ja ketä voin pyytää avuksi. Asioilla taitaa sittenkin olla tapana selvitä.
Nyt pitäisi löytää vielä hyvä pulled pork-resepti. Saa vinkata, kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti