tiistai 19. toukokuuta 2015

Hengissä läpi Helsingin*

Perjantaista kun selvisin (helposti, koska alkoholia tulin nauttineeksi harvinaisen vähän), siivoilin kotona, tein ruokaa, kävin kaupassa, istutin yrttejä, lämmitin saunan. Sitten taas tuli se kohtaus, tuttu ja turvallinen, tahdon nähdä ihmisiä. Kivaa oli, entisen poikaystävän kanssa rumusimme pitkin kyliä, hänen monologejaan en vaan kyllästy kuuntelemaan, siinä on kaveri, jolle sattuu ja tapahtuu. Jossain välissä hän kuitenkin muistaa minutkin. Ensiksi tosin sen jälkeen joudun kuuntelemaan kitkerän vuodatuksen, miten olen ainoa nainen, joka on hänet jättänyt. Hyvä, että joku on, totean siihen.

Sunnuntaiaamuna oli varhainen herätys, yhdeksältä olin rautatieasemalla odottelemassa sisko-rakasta. Kävelimme hiljaisen Helsingin läpi Kallioon, nopeammin kuin arvelin, niinpä menimme baarin terassille odottamaan kello kymmentä, meillä oli pöytävaraus Sandron sunnuntaibrunssille. Se vasta nautinnollinen kokemus olikin! Jo ensimmäinen kattaus oli lähes täynnä, pöytävaraus on erittäin suosilteltavaa.

Eipä paljon punaista lihaa tullut ikävä, vegaanina olisi pärjännyt paremmin kuin hyvin. Suosittelen erittäin lämpimästi, upeita makuja, tekstuureja eikä hintakaan pahimmasta päästä ollut; 26,90/ hlö ja siihen sisältyi tilkkanen kuohuviiniäkin. Meille tosin tilkkanen oli liian vähän, tilasimme pullollisen samaa ainetta. Sillä oli ihanaa huuhdella alas ensin salaattipöydän tuotteita, s9itten lämmintä ruokaa (otin lohta ja soijabolognesea). Jälkiruokien kanssa maistui jo kahvi (lautaselleni päätyi vegaanista piirakkaa, suklaakakkua ja juustokakkua).

Sitten meni blondien hortoiluksi. Muutama baari brunssin päälle, vielä kotona lipitimme juomia aina Veran kakkosjakson loppuun saakka. Huh, onneksi tuli syötyä, onneksi valmistin ruuan jo lauantaina! Oli muuten melkoinen olo ja elämä eilen töissä, hyvä puoli asiassa oli se, että päivä suorastaan lensi käsistä. Mutta ihanaa oli, tuli taas purettua sydäntään puolin ja toisin, sovimme myös jo alustavasti, että jos askelmerkit sattuvat lankulle, meillä on parikin kohdetta, joihin matkustamme. Toivottavasti sattuvat, koska vaikka minulla ei ole mitään yksin lähtemistä vastaan, on hyvä matkaseura aina tervetullutta.

* Otsikosta voimme kiittää yhtä nuoruusaikain lempiyhtyettäni.


(klo 11:00 Oho, unohdin painaa julkaise-nappulaa... :-o Noh, parempi myöhään kuin ei ikuna.)

Ei kommentteja: