Kävin yrttiostoksilla entisen asuinlähiön laitamilla Pirkkolassa. Sinne pääsee niin näppärästi 550:lla. Avioliiton aikoina tuli käytyä siellä enemmänkin, kun roudasimme kasvatettavaa viljelypalstalle. Välillä kaipaan sitä touhua, sitten tajuan, miten paljon se sitoisi minua. Eipä paljon tarvitsisi ajanvietetta keksiä.
Saunasta kun pääsin, entinen poikaystävä soitti. Hänelle ehkö pitäisi keksiä joku nimi, vaikka Dervissi, tuntuu viime aikoina esiintyneen aika taajaan päiväkirjassani. Hän kutsui saareen ja koska minua ei huvittanut lähteä kaupungille, otin taksin, ajelin itäiseen Helsinkiin rantaan odottelemaan kyytiä. Olin luvannut soittaa, kun olisin taksisissa, että hän voisi tulla vastaan, mutta eihän se perkele vastannut puhelimeensa. Kerkesin jo lähettää kiukkuisen tekstarin, jotta joko hän unohti kutsuneensa minut kylään. Kävi ilmi, että hän oli hukannut puhelimensa eikä meinannut löytää sitä.
Loppu hyvin, hän saapui vain muutaman minuutin myöhässä, hyppäsin veneeseen pyyhekasseineni, sielläkin oli sauna lämpenemässä. Viisi minuuttia meni matkaan, aurinko paistoi. Ensin sain turistikierroksen saaressa. Kauniita maisemia, ihanaa metsää, kielot melkein kukassa, merenrantaa, kalliossa jääkauden raastamat merkit, orvokkeja silmänkantamattomiin, jäkälää(!), söpöjän vanhoja rakennuksia, vaihtelevaa maisemaa. Dervissi kysyi ennen lähtöä tahtoisinko vaihtaa kengät, minä totesin, että minne ei bootseilla pääse, niin ei tarvitse päästäkään. Kaduin vähän lausuntoa, kun alkoi hämärtyä pois tullessamme, meinasivat puiden juuret ryhtyä kettuilemaan minulle. Dervissi kuitenkin auttoi minut läpi ryteikköjen.
 |
| Paikallisen nuorison 90-luvulla askastelema jatulintarha. |
Pääsimme mokille yhtenä kappaleena. Seuraavaksi menimme saunaan, olipa ihanaa ravata nakuna terassille viilentävään sateeseen ja takaisin kuumaan saunaan. Ja puhetta riitti. Siinä puitiin uusia ja vanhoja asioita, kiusasin Dervissiä Hankalalla, siitähän sai omaa lääkettään. Olen onnellinen, että hän on elämässäni ystävänä, mutta paria meistä ei enää tule koskaan. Silti nukuimme samassa sängyssä. Aamupäivällä aamupalan jälkeen hän ajelutti minut parin mutkan kautta Herttoniemen rantaan. Oli aika mukavaa istuskella veneessä, sitä herkkua ei ole juurikaan ollut tarjolla, pelastusliivejä tosin kaipasin. Rannasta kävelin bussille, aurinko paistoi, olo oli hyvä.
 |
| Todennäköisesti kevätlinnunherne - Otavan värikasvio on ihana kirja! |
Äitini soitti. Isä on taas maanisessa vaiheessa. Hän oli kuulemma päättänyt järjestää koko taloyhtiölle ruokakalaasit. Paikalle oli ilmestynyt vain yksi henkilö. Ruokaa oli rykmentille, sitä on kuulemma nyt jaettu ympäri kyliä sukulaisille. Voin vain kuvitella. Onneksi en ole lähistöllä. Minä paha ihminen kieltäydyin ottamasta äitiäni mukaan lomaretkelleni Dubliniin, kun hän sitä kysyi. En tahdo olla viikkoa lapsenvahtina, vaan tahdon olla lomalla. Loma saattaa sisältää valvomistä ja baareilua, sitä hän ei olisi ymmärtänyt. Tahdon vetelehtiä omaan tahtiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti