Mustelmilla

Perjantaina lämmitin saunan ja ajattelin viettää rauhallisen koti-illan. Toisin kävi, kun Hankala vonkasi tallille. Ja minä suostuin. Siellä olikin yllättävän lämmin vastaanotto, kun yhden kaverin tyttöystävä ryntäsi halaamaan minun kävellessä sisään, olin kuulemma tervetullut. Kun kyselin syytä moiseen, hän selitti, että kun Hankalan muut sinne roudaamat daamit elättelivät ties minkälaisia seurusteluajatuksia, niin olin piristävä poikkeus realistisen katsantokantani kanssa. Mutta kun me olemme vain ystäviä, tosin vähän toisenlaisia ystäviä.

Ilta sujui rattoisasti. Kivoja ihmisiähän he kaikki ovat, Hankalan ystävät ovat olleet iloisia yllätyksiä sillä saralla. Yöllä kun läksimme kotiin, Hankala maanitteli minut polkupyöränsä tarakalle, se ei ollut ihan viisas teko. Meinasimme kaatua kerran, minulle tuli sisäreiteen komeat mustelmat ja kengistä on melkein korkolaput tuhannen tuusan nuuskana. Tunnustin vasta jälkikäteen pitäneeni silmät kiinni, kun en uskaltanut ajatellakaan, mihin puskaan päädymme. Yllättävän hyvin jätkä jaksoi ja pystyi ottaen huomioon, etten ole keveimmästä päästä kyysättäviä. Mutta moponsa selkään saa pyydellä pitkään, sen olen päättänyt.

Lauantaina Hankala saattoi minut juna-asemalle. On se suloinen sille päälle sattuessaan. Kun kotiin pääsin, kutsui sohva. Vedin zetaa varmaan lähemmäs kahdeksaa iltasella. Olin jo menossa uudelleen unille, kun entinen poikaystävä taas ilmoittautui. Hän vonkasi minua saareen kanssaan, en lähtenyt, mutta juttelimme puhelimessa reilun tunnin. Sovimme, että näemme kahvillä lähitulevaisuudessa. Hän on minulle rakas, vaikkei meistä koskaan paria tullutkaan. Sekin tosin nousi taas jossittelulistalle, minä siihen tosin sanoin, että ei kannata enää, se juna meni jo.

Nyt en osaa mennä unille. Pitäisi kyllä. Kotihommia riittäisi huomiselle, en nimittäin edes muista, koska olen viimeksi siivonnut kunnolla. Toinen käytävämattokin pitäisi pestä. Ja kenties käydä jossain puutarhaliikkeessä haalimassa jotain taimia parvekkeelle. Laiska ämmä, kun ei itse jaksa edes niitäkään kasvatella.