Virtapiikki

Jännä juttu, minulla on tällä hetkellä menossa "hyvät unenlahjat"-kausi. Saa nähdä, miten pitkään riemua riittää. Näen eläväisiä unia täynnä yksityiskohtia, herään vain pari kertaa, yleensä saan heti unta uudelleen. Tai yleensä ja yleensä, tätä nyt on jatkunut vasta viikon päivät, mutta kuitenkin. Uni ON hyvästä, jaksan töissäkin paremmin, vaikka välillä on vaikeata uskoa sitä hulluuden määrää, joka meilläkin vaikuttaa.

Tänään muun muassa konttailin pitkin naistenvessojen lattioita. Henkilöstöhörho kadotti jo kolmannen kulkuavaimen, väitti nähneensä sen viimeksi vessassa, mutta ettei se enää siellä ollut. Hän jopa epäili, että joku inhoaa häntä (hmmm) ja tekee hänelle kiusaa. Lohdutin, että ei kai kukaan nyt niin lapsellinen olisi. Tuli tosin mieleen, miksihän moinen ajatus hänen päähänsä pälkähti? Minua vähän nauratti, kun mietin, että jos hän olisi hivenen nöyrempi, olisi löytänyt avaimensa itsekin. Nyt vaan eivät tainneet jalat ja katse notkahtaa riittävän alas...

Sain erinomaisen hienon puhelun. Pääsen työhaastatteluun. Valitettavasti en taida uskaltaa kertoa asiasta yhtään enempää. Tuskinpa minä paikkaa tulen saamaan, mutta ainakin voin olla kiitollinen siitä, että kerrankin onnistuin tekemään sellaisen hakemuskirjeen, jolla pääsen edes kokeilemaan onneani. Nyt vaan on mietittävä, miten voi hetkessä tehdä parhaan mahdollisen vaikutuksen. Veikkaan tosin, että minut on kutsuttu vain kuriositeettimielessä paikalle, referenssivastukseksi nuorisolle.

Jäi myös merkkaamatta muistiin äitini terveysasiat. Solunsalpaajahoito oli jouduttu lopettamaan, koska se oli aiheuttanut vakavan allergisen reaktion. Haiman syöpäarvot ovat edelleen korkealla, joten uusia hoitoja mietitään juhannuksen jälkeen. Mamma tuntee olonsa edelleen terveeksi kuin pussillinen uusia. Ihme muikkeli, ei ainakaan aio jäädä tuleen makaamaan, vaikuttaa siltä.