Hyvää suven ja runon päivää! Menen viettämään sen töihin, on aika ryytynyt olo. Tarkoittanee sitä, että viikon loma oli onnistunut ja työasiat ovat päässeet kokonaan unohtumaan mielestä. Ihan kiva päästä taas töihin lepäämään.
Minusta on pidetty huolta viikonlopun ajan. Perjantaina sain luvatun majakankatselukokemuksen Itäisessä Helsingissä. Teimme ystävättären kanssa aurajuusto-mansikkasalaatin ja kasvistuorepastaa, sitä ennen lahjoimme lapset hiljaisiksi Paavo Pesusienen ääreen nakeilla ja ranskalaisilla. Iltasella saapui pariskunnan puoliso terassireissultaan mukana kolmas ystävämme. Niinhän siinä kävi, että kun lapselliset menivät nukkumaan, niin me kaksi siirryimme minun residenssiini.
Launtaina minua ei jätetty yksin. Joskus minusta tuntuu, että ystäväni tietävät minua paremmin, mitä minulle pitää tehdä. Vasta iltapäivällä läksimme liikkeelle Kallion Alppipuistoon. Muutama viileä juoma mukaan Eilepasta, pitstop Molotowissa ja sitten istuksimaan aurinkoon ja ihmettelemään ihmisvilinää. Paikka oli aivan erinomainen, maailma kulki ohitsemme. Kukka tuoksui nenään, kylmä siideri oli maukasta. Aurinko ei enää polttanut, vaan lämmitti miellyttävästi.
Alppipuiston bileiden loputtua kävimme parissa baarissa, yhdessä ystäväni jopa tanssitti minua, siitä tuli mieleen, että varmaan yksi harvoja hyviä asioita isästäni on se, kun hän opetti minut tanssimaan joskus 12-13-vuotiaana. Tai tanssitti ennen ravintolaan lähtöään. Mutta minä osasin! Ja näköjään muistan siitä jotain vieläkin. Kolmannessa baarissa kaksi herraa tekivät läpsystä vaihdon, sain vahtikoiran vielä sunnuntaillekin.
Eilisen vietin sohvalla ja parvekkeella. Kolmas ystäväni viihdytti minua aina iltapäivään saakka ennen kuin läksi samaiseen puistoon järjestämään jotain kummallisen musiikin tapahtumaa. Reivejä vai mitä ne oikein ovat? Sitä jumpsjömps-musiikkia. Ei todellakaan tullut mieleenkään liittyä hänen seuraansa, vaikka sitäkin kysyttiin. Minä kelmistelin ja kärvistelin alkoholin rippeitä pois elimistöstäni television hellässä huomassa, Teemalta tuli Kesäleski. Jumalauta, että Marilyn oli kaunis nainen!
Alkuviikosta odottelen tietoa hautajaisten ajankohdasta. Tulee vielä matka synnnyinsijoilleni Pohjois-Karjalaan. Siellä on isän puolen sukuhaudassa yksi paikka vapaana. Minun pitää etsiä oma viimeinen tahtoni ja viimeistellä toiveeni, etteivät vaan minua kokonaisena pistä multiin eivätkä palvontapaikkoja rakentele. Tuhkaksi vaan ja sen päälle ripottelu tämän taivaan tuuliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti