perjantai 10. heinäkuuta 2015

Liput hankittu

Aion ensi viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa matkustaa Pohjoisempaan Suomeen Onnibussilla. Oli vähän VR:n ja heidän lipuissaan hintaeroa, onnikalla pääsen alle neljälläkympillä. Aion yöpyä hotellissa, vaikka ystäviä ja sukulaisia olisi tarjolla. En ole kyllä edes keneltäkään kysynyt, että saako tulla loisimaan nurkkiin. Luulen vaan, että tilaisuus on sen tyyppinen, että saatan olla ihan tyytyväinen omaan rauhaan ja neutraaliin ympäristöön.

Kysyin veljiltäni, pidetäänkö peijaiset monttujuhlan jälkeen. Eivät olleet suunnitelleet mitään. Minusta se olisi ihan soveliasta, että ottaisimme tyttönimelliseni viinaa biologisen isäni muistolle. Voisimme muistella kauheuksia ja itkunauraa viimeisen kerran, että selvisimme siitäkin hengissä. Vanhempi pikkuveljeni on ilmeisesti siitä jo saanut osansa, kun oli siivonnut isäni paperit. Totesi vain, ettei isän elämä ole ollut helppoa, jos ei omakaan aina ole ruusuilla tanssimista ollut. Toivottavasti hän nyt ei marttyyriksi aio kokonaan heittäytyä, olen kyllä koittanut joka välissä kiitellä ja kiillottaa kilpeä.

Dervissi soitti eilen. Hän on huolissaan MINUSTA! Ruksi seinään. Vaikka sitten jossain välissä hän taas avoimeen tapaansa tunnusti, että vaikka tarkoitus oli kysellä minun oloani ja eloani, niin sitten taas mentiin syvälle hänen juttuihinsa. Minua nauratti, sanoin, että kuuntelen mielelläni. Aivan lopussa Dervissi vielä paljasti, että yksi syy, miksi minulla on niin vahva sija hänen elämässään, on se, että muistutan hänen äitiään. Olemme samalta suunnalta kotoisin, kuulema ääneni ja puhetapani ovat tutut. Että siinä se sitten tuli, jokainen mies hakee äitiään, niinkö? No ei hae, paitsi jotkut hullut. Ja ne hullut vielä kertovat siitä naiselle.

Ei kommentteja: