Minä olen kaiken pahan alku ja juuri. Olen se, jota kenenkään ei pitäisi lapseksensa saada. En soita, vaikka toinen tekisi kuolemaa. Enkä todellakaan mene käymään, ei ole häntäkään minun sairasvuoteeni ääressä näkynyt. Sanon suoraan, että ei kiinnosta. Minua ei lahjota. Ei nyt eikä kakarana.
Ja se vesi, joka silmistäni valuu, on kaipuuta. Olisi minustakin kiva ollut, jos minulla olisi ollut vanhemmat ja kaikkea. Kuolkoon, saatana, niin kuin on elänytkin. Niin aion kuolla minäkin. Samalla tavalla minä itken kaipuuta häissä ja perhetapahtumissa, jos en julkisesti, niin piilossa kuitenkin. Joskus vaan olisi kaivannut jotain sellaista inhimillistä.
Mutta onneksi olen hyvä oppimaan apinoimalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Tänään on ollut monella ikävä ja itkettävä päivä. Olen pahoillani.
t. Kiona
Samoin ajattelen. Olen sikäli onnekas, että mulla on toinen oikea vanhempi.
Ei vika ole sinussa. Ei ole olemassa automaatiota, jolla 'kunnioitus' tai välittäminen saadaan. Se pitää ansaita.
Pidä ittestäs kii <3
Åboriginal
Kiona, otan osaa, jos sielläkin. :-(
Åboriginal, jälleen kerran, olet oikeassa. Do I know you, darling? :-D
Huh, hiukka pelottava skenaario... Tunnetko montakin turkulaista bitch-tyyppistä henkilöä? Vai oonko vaan kirjoitellut tänne liikaa😯
Å
noh, ei se nyt kai NIIN pelottava ole kuitenkaan. Lähinnä vitsiksi ajattelin. Ei, en tunne turkulaisia juurikaan, ole rauhassa. :-D
Ei oikeesti pelota, enkä oo tosikko (mut bitch oon). Maailma on kiva paikka.
Å
Åboriginalin kommentti oli juuri oikea: vanhempiaan ei tarvitse kunnioittaa jos he eivät sitä ansaitse. Pelkällä synnyttämisellä tai "siemenen luovuttamisella" ei kunnioitusta ansaita, se ei todellakaan ole automaatio, vaan se vaatii myös tekoja......
Totta haastat, toveri sinäkin. Sitä vaan tuntee normien mukaan itsensä niin vajaaksi ja kamalaksi hirviöksi. Mutta kyllä tämän tunteen kanssa oppii elämään.
Lähetä kommentti