Rapuja, riemua, kuplajuomaa ja kauppoja

Mistä tietää, etten ole enää nuorukainen? Tietysti siitä, että kahden päivän rumuaminen vaatii kolmen päivän tokenemisen. Eikä asiaa mitenkään auttanut maanantainen ylipitkä työpäivä. Ei edes liikkumaan jaksanut lähteä, se olisi saattanut auttaa, mutta nojatuoli rakasti enemmän.

Mutta kivaa oli! Rapujuhlissa oli riemukasta, seuraava päivä vertaansa vailla. Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella, mutta kaikkea kivaa tuli tehtyä. Ostoksia, hyvää ruokaa, maukkaita juomia, mielenkiitoisia ihmisiä. Ystävä löysi kengät ja minä punaisen nahkalaukun, Hakaniemen hallista tarttui kaikkea pientä kivaa tapas-dinnerille ja Juttutuvassa kävimme elpymässä napostelulautasen ääressä juuri ennen kuin sade alkoi. Huomasin pääni omaavan ilmapuntarimaisia ominaisuuksia, meinasi lyödä migreenillä, kun ilmanpaine laski. Tunnin päiväunet kuitenkin pelastivat tilanteen.

Tällä kertaa en onnistunut ruuan kanssa täydellisesti, kasvisbulgurista tuli liian suolaton ja kasvikset jäivät hivenen liian koviksi. Onneksi muut eväät korvasivat vahinkoa (juustoja, salamia, mustekalaa, savulohta, marinoituja oliiveja, paprikoita ja chilejä). Etkoilla muuten tuli  nautittua jälkiruuaksi samppanjaa. Marilynkin kuulemma tykkäsi Piperistä. Juoma kävi hyvin yhteen mansikoiden, suklaan ja Anthraxin kanssa. Musiikki on mukava asia, totesimme, siitä se ajatus sitten lähti, kun rumusimme lauantaiehtoon rokkibaareja. Ystävät ovat kullan arvoisia, uusiin ihmisiinkin kannattaa tutustua, vaikka sitten pienimuotoisilla ex tempore-jatkoilla.

Uni on ollut melkoisen katkonaista ja vähäistä. Arvaahan tuon, tänä aamunakin herätys oli jo viiden maissa. Mutta tästä on taas hyvä lähteä kohti seuraavia seikkailuja, sitähän tämä elämäni tuntuu olevan, itse järjestettyjä ongelmia ja hankaluuksia, en laske itseäni helpolla elämänhalussani. Kynttilä palaa välillä molemmista päistä.