Rapurapurallaa

Tänään on vuoden ainoiden rapujuhlien paikka. Ja minä kun jo pelkäsin omien kinkereideni sotkevan koko aikataulun, mutta hyvin kävi. Pika-aikataululla lukkoon lyöty päivämäärä sopi suurimmalle osalle sakkia, tänään taas schnapsi maistuu ja rapu pääsee hännästään. Onneksi normaalimalliin mukana on myös muuta syötävää, koska kuka hullu niiden saksiheebojen kanssa jaksaa seurustella loputtomiin. Kova on kavereiden palttoo (paitsi että sekin on vaihdellut vuosittain).

Minun osuuteni menusta on alkukeitto ja punaviini. Kunpa pääsisin ajoissa lähtemään töistä, että saisin rauhassa rakennella keiton. Varmaa tosin ei vielä ole sekään, että mikä keitto kattilastani ilmestyy. Aikaahan toki on vielä monta hyvää tuntia.

Tilasin itselleni Norjan kielen kurssin lokakuulle, lentoliput nimittäin. Olen päättänyt, että sitäkään vähää en jää tuleen makaamaan, mitä tähän saakka olen siellä virunut. Elettävä on nyt, koska todennäköisesti muutaman vuoden päästä ei enää pysty. Ja kuten taisin jossain vaiheessa todeta, en ole käynyt kuin yhdellä työreissulla Norjassa ja siinä ei paljon tullut maata nähtyä. Nyt ehkä näen ainakin yhden paikkakunnan ja kaksi lentokenttää. Heheh. Lippujen hinta oli muuten samaa luokkaa kuin junapiletit Pohjoisempaan Suomeen.

Nykyisen työpaikan porukan kanssa vietimme keskiviikkona läksiäisiä. Mukana porukassa oli myös entisen esihenkilöni/ huollettavani. Kyllä hän ainakin siihen malliin vihjailee, että voi hyvinkin olla, että minulle vuoden päästä ukset yltäkylläisyyden, maidon ja hunajan maahan aukenevat. Siihen saakka on räpisteltävä nykyisessä - ja mikäs siellä räpistellessä, kun siellä on oikeastaan aika kiva olla. Työtä riittää edelleen aivan tolkuttomasti, mutta nyt jo voin jakaa sitä muillekin. Itselleni on luvassa lisähommia kahdelta taholtakin, ensin on vaan saatava delegoitua vanhoja vähän pois käsistä. Jotenkin ihmeellistä, kun minuun luotetaan näin paljon ja uskotaan, että osaan hoitaa asiat. Itse olen sen tiennyt aikaisemminkin, mutta nyt se on vihdoin selvinnyt muille.

Elämä vaikuttaisi sujuvan. Pitääkö tässä ryhtyä odottamaan taivaan tipahtamista niskaani vai nauttia vauhdin hurmasta?