Otin itseäni vihdoin niskasta kiinni, ajattelin, että jos kerta tahdon seuraa, niin asialle on tehtävä jotain. Ja onhan mulla jo feikkinaamakirjaprofiilikin (tai oma, mutta ei omalla nimellä) valmiina, ei tarvitse edes nimellään esiintyä silläkään foorumilla. Latasin Tinderin. Nyt olen sitten muutaman päivän vedellyt kuvia taajaan vasemmalle ja joskus oikealle.
Olen tullut siihen tulokseen, että joko minä olen kranttu tai tarjonta on, mitä on. Jännää. Ja miten paljon siellä on joko nuoria kundeja, jotka naamioituvat vanhemmiksi tai varattuja kavereita, jotka etsivät sitä itseänsä. Käsi käy taajaan vasemmalle. On sieltä muutama oikeallekin joutunut, matchejakin on löytynyt.
Parin tyypin kanssa olen haastellut ja katso, minulla on treffit. Tässä maailmassa on olemassa miehiä, jotka ovat vakavissaan liikkeellä ja jotka jaksavat vanhaa tätiä haastattaa niin pitkään, että saavat hänet suostumaan tapaamiseen. Nyt sitten pidetään hulluja jännityksessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sulla on selvästi hedelmällisempää toi tinderöinti kuin mulla. Tai mätsejä kyllä syntyy, mutta kukaan ei pukahdakaan. Paitsi kaksi, mutta nekään ei edenneet mihinkään. Oma vika toki myös se, etten oo tehnyt ite aloitteita.
Hauskaa kyllä se, kun törmäsin siellä esim. yhteen ikätoveriini, joka oli Tinderin mukaan yhtäkkiä minua useamman vuoden nuorempi. Samoin välillä on tosi babyfacen näköisiä tyyppejä, jotka muka on minua vanhempia. En oo ennen tätä tiennyt, että miehetkin valehtelee ikänsä!
Minä olen ehkä nyt riittävästi orientoitunut siihen, että tahdon parisuhteen. En tahdo olla yksin.
Tällä kertaa näyttää, että etenen jopa ihmeen tervehenkisesti, ensin opettelemme pikkuhiljaa tuntemaan toisiamme, ennen kuin etenemme pidemmälle. Outoa. Tästä voi vielä jotain tullakin.
Miehillä on todella kummallisia profiileja, jo niiden lukeminen on viihdettä. :-D
Lähetä kommentti