Hoidettu ja hölvätty

Vaikka uni on taas useampana yönä ollut katkonaista ja vähäistä, olen yllättävän optimistisella ja pirteällä tuulella. Kohta aion katsoa yhden tai ehkä kaksikin väliin jäänyttä Murdoch-jaksoa ja sitten ryhdyn häätämään villakoiria ulkoruokintaan. Siivoamisintoani lietsoo sekin, että taloyhtiömme roskakatokseen olivat vihdoinkin ilmestyneet sekä lasin- että metallinkeräysastiat, saan nekin pois tiskikaapin alaosasta.

Keikka osteopaatille oli taas kovin palkitseva. Hän kertoi, että nesteeni olivat vihdoin lähteneet liikkeelle, siitä todisteena itse asiassa ystäväpariskunta jo edellisenä viikonloppuna kyseli, että olenko laihtunut, kun kasvot ovat kavenneet. En ole, virtaus vaan on lähtenyt liikkeelle. Olo kieltämättä on parempi, sukat eivät jätä rantuja eivätkä kengät kiristä nilkkoja iltapäivällä. Osteopaattini jopa alkoi varovasti aukoa penikkatautisia jalkojani, kun niihin kuulemma vihdoin pääsi käsiksi.

Aivan hoitokerran lopuksi hän teki jotain niin jännää niskakuopassa ja päälaella, että hyvä oli, etten aivan uskovaiseksi herennyt. En aio sen kummemmin alkaa asiaa tässä selittelemään tai repimään kappaleiksi, kunhan vain sanon, että minulle hoito sopii erinomaisesti. Se avaa minussa jotain aivan ennalta-arvaamatonta. Suosittelen itselleni jatkoa, itse asiassa seuraava aika on jo varattu, tosin pidemmän tauon jälkeen, koska nyt akuutit ongelmani alkavat olla hoidossa.

Pikkukampaajani pani parastaan torstaina. Nyt on taas keinoäly kohdallaan, juurikasvu piilossa. Ne lisähoidot tekevät hiuksilleni tosi hyvää, mutta taas hän naureskeli, että päällimmäiset hiukset ovat kuin rotan pureskelemat, ne kuluvat, vaikka en pidä niitä kiinni, en kiharra enkä suorista. Mutta onneksi muuten materiaalia riittää, niin kunhan en aivan kaljuksi päälaelta joudu, ongelman kanssa voi elää.

Mutta hei, Murdoch kutsuu, kahvi tuoksuu. Voileipäpisteen kautta aion käpertyä nojatuoliin nauttimaan lauantaista. Nauttikaa tekin, toverit! Peace! (Hihihi, miehän sanoin, olen valaistunut. ;-P)