Hullunmylly jatkuu

Perjantainen Tavastian keikka oli erinomaisen viihdyttävä, vaikka en kyllä usko, että Atomirotasta minulle niin tärkeä bändi koskaan tulee kuin Notkea Rotta on ollut. Mutta energiaa ja katsottavaa keikalla riitti. Seurakin oli parhaasta päästä (kiitos hienoista keskusteluista!), niin mikäs sitä oli rumutessa. Onneksi en kuitenkaan yltynyt aivan tolkuttomiin suorituksiin keikan jälkeen, kun torstain ja perjantain välisen yön nukuin migreeniä kylpyhuoneen lattialla, jossain välissä jopa jänskätti, paranenko ajoissa keikkaa varten. Harvoin se tauti enää noin pahana iskee. Ymmärsin lähteä suhteellisen ajoissa kotiin, minulla oli ihan oikea nälkä, kun aamupalan söin vasta vähän ennen kylille lähtemistä.

Lauantaina olin jo puolenpäivän jälkeen liikkeellä. Ensin matkasimme Flamingon kylpylään. Siellä sain lahjaksi päähieronnan, jonka jälkeen kasvoin ainakin pari senttiä, niskarusetti rentoutui. Altaissa lilluimme, pari drinkkiäkin tuli nautittua. Sen jälkeen etkoille ja meikkaamaan ystävän luokse Haagaan, siitä taksilla Kannakseen. Ulkoruokinta on ihana laji, söin muuten taas maksaa. Annoskoko oli mallia rekkakuski, alkuruokaa ei välttämättä olisi tarvinnut, mutta etanat vaan viekoittelivat.

Baarikierros vähän nyykähti lyhyeen, kun jumituimme Baseen, mutta kun siellä nyt vaan on musiikki ja palvelu kohdallaan. Hih, törmäsin aivan yllättäen yhteen entisistä nuoristanikin, hän oli melkoisen huppelissa, pääsimme kuuntelemaan tarinoita, kuinka kiusataan nuoriso-ohjaajaa. Mutta kiitostakin tuli toimistani, ehkä minä sitten jotain osasin oikeinkin tehdä.

Olihan siellä yksi pitkätukkakin, joka kiinnostui persoonastani. Kuuulin jälleen kerran, että söpö olen, kiva ja mukava, mutta onneksi kerkesin kuulla myös sen, että humppatukka kärsi elämänsä rakkaudesta. Annoin saattaa yöbussiin, mutta onneksi en mukaan haalinut, siinä olisi taas sydänparka saanut kyytiä pahimmassa tapauksessa. Luojan kiitos, vielä muutama rehellinenkin ihminen tästä maailmasta löytyy, vaikka rehellisyys toki on vähän kyseenalainen, kun se tyhjätasku muusikko olisi kyllä mieluusti auttanut minua minun ongelmissani, mutta mitenhän se rakkauden olisi siinä välissä käynyt. Eli joudun edelleen etsiskelemään, että jos joku joskus minuunkin ihastuisi palavasti.

Sunnuntai meni horrostaessa (taas), kun en osannut kuitenkaan nukkua muutamaa hassua tuntia enempää. Niinpä sunnuntain ja maanantain välisen yön yllättäen nukuin. Nukuin yli 9 tuntia! Uskomaton saavutus! Jostain syystä minulla on tunne, että ensi yönäkin unta voi olla tarjolla. Sitten on jatkettava töissä vakavamielistä työntekoa, jos meinaan selvitä urakastani hengissä. Aivan hullun hommaa sielläkin, pyöritystä riittää.