Alkoholia ja musiikkia -iltamia

Loppuu tämä rumuaminen taas vihdoinkin! Onhan ollut iltamia!

Aatonaattona tein valmisteluja joulua varten, joku sanoi niin sopivasti, että valmistelujen tarkoituksena on, että varsinaisen juhlan aikaan ei tarvitse enää paljon touhuta. Kohdallani se ainakin piti suhteellisen hyvin paikkansa. Helpolla on päässyt, vain tiskit odottavat hoitamista, mutta sekin menee vielä tänään terapian piikkiin.

Aattona matkustin viimeisellä mahdollisella bussilla naapurilähiön herrojen luokse. Mukanani olivat siveliaat ruokajuomat (viiniä, shampanjaa sekä jälkiruokaviini) ja jälkiruuaksi tekemäni appelsiini-juustokakku. Lahjaksi vein muutaman juuston sekä servettejä. Ystäväni kun viihdyttävät meitä usein residenssissään ja lähes yhtä usein unohtavat hankkia ruokapöydän viimeistelevät servetit. Joskus olemme kauniin kattauksen keskellä pyyhkineet suupieliämme jopa vessapaperiin. Ei nyt ole mitenkään haitannut menoa, mutta olen tiennyt ystävän sydämen vuotaneen verta. Estän siis sydänvaivoja sekä mielipahaa.

Ilta sujui rattoisasti, istuimme viitisen tuntia ruokapöydässä. Tai emmekä istuneet, ensin söimme lihapiirakkaa lihaliemessä (jotenkin suomenruotsalainen juttu, mutta herkullinen), nousimme pois pöydästä. Katoimme alkupalat pöytään, avasimme shampanjan ja söimme kaloja sekä mätiä. Nousimme pois pöydästä, haastelimme aikamme, katoimme pääruuan pöytään (perunalaatikko, punajuurilaatikko, rosmariinilammas ja kalkkunarulla, sienisalaatti sekä soveliaat lisukkeet).

Pääruuan päälle pidimme pidemmän tauon, ennen kuin keitimme kahvit ja nautimme tuomaani kakkua. Siinä vaiheessa ruokahumala oli jo niin pitkällä, että nauratti sekin, kun tokaisin, että nyt ei mitään steviatorttua syödä, vaan kakussa oli oikeata voita ja sokeria. (Eräissä bileissä nimittäin silloinen jälkiruokavastaava oli laihdutuskuurilla ja pääsimme mekin pakko-osallistumaan. Hän oli tehnyt sinäsä ihan kelvollisen piirakan, mutta makeuttanut sen aspartaamilla ja stevialla, minä tietysti maistoin ne heti. Kakku jäi syömättä. En vaan voi sille mitään, maistan keinotekoiset ainekset. Samoin tauriini on pahojen asioiden listalla, niinpä en käytä myöskään energiajuomia.)

Sain doggiebagiin mukaani lammasta, kalkkunaa, lihapiirakkaa ja punajuurilaatikkoa. Muutakin olisin saanut, mutta en ottanut. Omatkin kaapit nimittäin pullistelivat. Taksi saapui paikalle kymmenen minuutin tuiskussa odottelun jälkeen, niitä ei ollutkaan liikkeellä niin paljon kuin olin kuvitellut. Setä kertoi kiirettä pitäneen, että autossa oli tullut istuttua jo kuusi tuntia ilman taukoja. Kotona olin puolen yön maissa, uni maistui eikä iltapalaa tarvinnut rakennella.

Joulupäivänä sain extempore-vieraan. Taas istuttiin keittiönpöydän ääressä ja parannettiin maailmaa. Tein chorizopastareseptiä soveltaen lammas-pekoni-pastaa. Jälkiruokaakin olin tehnyt, en tosin voi väittää sen olleen mikään erinomainen pläjäys, liikaa aineksia ja liikaa alkoholia. On niin ihanaa kuunnella, kun ystävä on onnellinen ja tyytyväinen. Muistelimme vähän vanhoja ja totesimme molemmilla elämän olevan muuttumassa tai muuttuneen parempaan suuntaan. Ikä tuo näkemystä ja kokemusta. Muistin jopa törkätä hankkimani keikkaliput hänelle mukaan, nyt ei enää tarvitse huolehtia kuin omistani.

Vierailu venähti drinkkejä rakennellessa, baarikaappini on ihmeellinen paikka, runsaudensarvi ja inspiraation lähde. Alkoholia ja musiikkia -iltamat ovat hieno tapa viettää aikaa ystävien kanssa. Onneksi ruokaa riitti, vielä söimme toistamiseen ennen kuin saatoin ystävän taksiin joskus seitsemän aikaan aamulla. Nauratti, kun tajusin, että tapaninpäivä tulisi sujumaan unessa tai sohvalla maaten. Näinhän siinä kävi, välillä tuntui, että näinköhän selviän jälkiseuraamuksista, mutta joskus kahdeksan maissa iltasella alkoi ruokakin maistua. Puhelimen pidin visusti kauempana, en vain kyennyt olemaan seurallinen. Niin siinä käy, kun seurallinen erakko on ensin seurallinen pari päivää.

Varmaan jatkan lepäilyä viikonlopun. Vilkaisin vahingossa saapuneiden sähköpostien määrää, töissä niitä odottelee satakunta enkä ole ollut poissa kuin kaksi päivää. En ymmärrä, miten tulen selviämään jatkossa. Ei vaikuta ihmisen elämältä se, mutta ei näitä iltamiakaan voi loputtomiin jatkaa, minä en enää kestä monta päivää putkeen.