Ei mistään kotoisin

Minä junantuoma vierailin paikkakunnalla, josta läksin vajaa 19,5 vuotta sitten opiskelemaan Helsinkiin. Jo aiemmin minua oli konsultoitu, että mitä tahtoisin syödä illallisella. Pyysin risottoa, sain yllätysruokalajina pekoniin käärittyjä kampasimpukoita sen lisäksi. Viiniä oli tarjolla runsaasti. Sauna oli lämmin. Samoin ystävät, vaikka heitä s**tanan savolaisiksi välillä tituleeraankin, mutta junantuoman ei kuulemma kannattaisi paljon huudella. Nauroinkin, että minä sitä en enää ole mistään kotoisin, mutta viihdyn lähes kaikkialla.

Lauantai sujui yhtä leppoisissa merkeissä. Lounaalla nautimme kerrankin lähes kotitekoisen kaltaista Jussin Toriherkun valmistamaa kalakukkoa, joka lähti mukaan paikallisesta Citymarketista, lähti sieltä mukaan muutakin, yksi puuvillariepu (jakuntapainen) ja paita. Naureskelimme, että aina Kitymarketista jotain vaatetta tarttuu mukaan meille muotitietoisille. Iltaruualla oli itsetehtyä pastaa ja lisää kalaa, savukalakastiketta nimittäin. Ja maukkaita ruokajuomia.

Minua on hemmoteltu. Vetäisin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä puolikkaan samppanjapullollisen voimin kymmenisen tuntia unta. En edes muista, koska moista olisi tapahtunut. Ja hyvä olikin, että unta riitti, iltapäivällä nimittäin kohtasin vanhempani. Isäni tahtoi juhlistaa 75-vuotissyntymäpäiviään. Onneksi vieraita oli niin paljon, että sain vain muutamia valikoituja loukkauksia osakseni. Ihme mies, pitää sanoa, ei osaa minulle puhua ihmisten kielellä.

Tänään ei junassa tungosta ollut, arvatenkin matkustussesonki alkaa vasta viikonloppuna. Minullakaan ei ole enää kuin neljä päivää töitä, sitten pääsen viikoksi lepoon. Tai ehkä pääsen, jos yyteiden tulos on sellainen, ettei minulla enää ole alaisia, niin on ajateltava koko loppuvuoden ohjelma uusiksi. Pirkana.