Joutuvatkohan muut leikkelemään kulmakarvojaan, mietin mielessäni aamulla samalla kun napsin pisimpiä latvoja kulmakarvoistani, vai olenko minä ainoa Breznevien lehtolapsi? Samalla kuitenkin kiittelin itseäni, etten nuorempana aloittanut vimmattua nyppimistä muualta kuin kulmakarvojen välistä, nenänvarrelta, koska nykyään siinä ei enää kasva karvan karvaa. Taitaa oikeasti pitää paikkansa, että kulmakarvat lakkaavat kasvamasta, kun niitä aikansa nyhtää irti. Ei olisi kiva piirrellä niitä naamaansa joka aamu, nyt riittää vain kulmageeli pitämään ne kurissa ja herran nuhteessa.
Toinen kiitollisuutta aiheuttava tuote, jonka ostin turhamaisuuksissani Schipholin kentältä syyskuussa, on Body Shopin oliivivartalovoi. Nimittäin olen tulossa vanhaksi, ihoni vihdoinkin on päättänyt ryhtyä kuivumaan niinkin eksootillisesta paikasta kuin polvista. Samalla kun iltasella rasvaan jalkapohjani (jotka jo kääpiöstä saakka ovat olleet täynnä kovettumia ja kuivuutta), niin silpaisen voidetta myös polviini. Iho oikeasti tuntuu pehmeältä ja pysyy kosteutettuna vuorokauden. Taidan ostaa toisenkin purkin, kunhan aika tulee.
Minusta ei nyt sitten aivan heti taas mitään kuulukaan. Menen Pohjoisempaan Suomeen. Teen mieliksi vanhalle miehelle, hän kutsui minut 75-vuotissynttäreittensä viettoon. Onneksi minulla on majapaikka ja huvitusta luvassa ystävien luona, ei mene täysin ja kokonaan ahdistuksen piikkiin koko matka. Mene tiedä vaikka vielä kylillä pääsisi käymään viikonlopun aikana, katsomaan vieläkö niitä nuoriani baareissa notkuu vai joko ne ovat valloittaneet heidän lapsensa.
Mukaan matkaan lähtee pullo kuplajuomaa ja juusto. Olen aina ollut huono vieras ystävieni lapsukaisten mielestä, tuliaiseni kovin harvoin ovat heidän mieleensä. Mutta kun minä en enää muista, mitä lapset tahtovat. Enkä jaksa seurustella heidän kanssaaan niin pitkään, että ottaisin selvää. Aikuisten ystävähän minä olen, hankkikoot kääpiöt omansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti