Vahinko takaisin

Samalla kun järjestelin syntymäpäivävalokuvia kansioon, nautin muutaman virkistävän juoman. Sitten kävin saunassa ja otin muutaman lisää, ruuan kanssa meni pari lasillista viiniä. Yllättäen alkoi menojalkaa vipattaa, ja vaikka viime hetkeen saakka emmin, että lähdenkö vai enkö, niin kuitenkin hyppäsin bussiin.

Kun Kurvissa jää pois bussista, on Loosisterin ovi kutsuvasti avoinna. Ajattelin, että kyllä minä nyt yhden juoman ajan sielläkin jaksan ja että ei siellä varmaan edes ole paljon porukkaa. Väärin, paikka oli lähes turvoksiin saakka täynnä, dj soitti ihan oikeitä levyjä, sisäänastuessani Maukka huuteli Säpinää. Minua alkoi naurattamaan jo baaritiskille vääntäytyessäni, kun muistelin villiä nuoruuttani.

Nuoruus käveli myös fyysisesti vastaan, kun siemailin juomaani paikallisia vilkuillessani. Pohjoisen kaupungin herrahenkilö, johon olen törmäillyt vuosien aikana useasti keikoilla, ryntäsi halaamaan ja haastelemaan. Siinä me sitten juttelimme nelisen tuntia, läksimme vielä jatkoille ja jaanasimme muutaman tunnin lisää. Sovimme, että jatkossa järjestämme oikein vakavamieliset Alkoholia ja musiikkia-iltamat. Joo, ei, nukuimme eri huoneissa, ei tässä mitään sellaista viritystä ollut.

Kohteliaisuuksia kuitenkin satoi sen verran, että ehkä niiden voimin taas jaksaa hetken. Halatessamme hyvästiksi hän totesi minun tuoksuvan hyvältä. Taisivat ne feromonit silloin hyökätä hänen kimppuunsa, onneksi riittävän myöhään, mietin mielessäni. Kulljalin tosin, että saanko käyttää häntä suosittelijana, jos joku harkitsee treffejä kanssani. Mene tiedä, kannattaisiko muuten, ovat vähän epämääräistä sakkia nuo muusikonplantut.

Sunnuntainen roolipeli alkoi hyvin, mutta loppui huonosti. Peli kyllä kulki, mutta yllättäen aloin kärsiä pahenevasta krapulasta. Olisi pitänyt käydä kaupasta muutama loiventava juoma mukaan, mutta mistäs sitä voi arvata, että saa yhden harvinaisista kelmistelykohtauksistaan juuri silloin. Jotta tuli sitten korjattua perjantainen huonojuomaisuus-vahinkonsa. Vielä näköjään minäkin osaan riehaantua, se tapahtuu vain silloin, kun sitä vähiten osaan odottaa. Mutta hauskaa oli, lohdutin itseäni iltasella, kun odottelin Nukkumatin saapumista paikalle.