Hibernointia epäjumalan kuvan edessä

Olipas rentouttavat pari päivää! Olen suoraan sanottuna syönyt ja maannut. Siinä sivussa olen seurannut välillä television värillisiä kuvia, mutta pitää sanoa, ettei kovin paljon ole päähän jäänyt. Eilen tosin tuli uusi Miss Marple, sen kuitenkin jaksoin seurata loppuun kunnialla. Aamuöisin olen ollut hereillä joskus kolmen viiden välillä, mutta sen jälkeen olen onneksi saanut unta. Onneksi ei ole ollut mitään pakollista ohjelmaa aamuisin. Eikä kyllä mihinkään muuhunkaan aikaan. Olen ollut aivan hirveän väsynyt, syksy on sittenkin ottanut koville.

Isäni soitti, että äitini on sairaalassa sappivaivojen takia. On se kumma, että vanhaa ihmistä kiduttavat, ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun sappi hänellä kiukuttelee. Kivetkin on poistettu, joten jotain muuta siellä tapahtuu. Voi olla jopa se vaarallinen s-sanakin. Olen pohtinut omaa vanhenemistani, en minä enää keiku kuin maksimissaan kolmekymmentä vuotta bileissä mukana, tuskin sitäkään näillä elintavoilla. Meinaa välillä iskeä paniikki, kun aamuyöstä valtaavat väärät ajatukset yksinasustelevan blondiparan pään. Mietin taas, että kyllä minä muuten elämän loppumisen kestän, mutta jumalauta jos joutuu yksin letkuihin johonkin laitokseen, niin siinä ei hyvä heilu. Eikä heilu siinäkään, jos kuolema tekee kovin kipeätä. Pitänee perustaa viimeisen matkan rahasto, ottaa selvää, paljonko eutanasia Sveitsissä tai Hollannissa maksaa ja säästettävä sellainen summa, että voi sitten tarvittaessa ottaa menolennon omaehtoiseen elämänpäätöstapahtumaan.

Muuten on ollut oikein mukavaa, uskokaa pois. Minä vaan aina mielelläni olen ajatellut asiat valmiiksi, että ei sitten tarvitse kiireessä niitäkään pohtia. Hoitotahto ja hautaustestamentti pitää rakentaa loppuun. Testamentin olen jo tehnyt. Seuraavaksi lähden ansaitsemaan matkarahoja. Tai ensin asuntolainarahoja, mutta onhan se toki hyvä, että seuraavat kohteet on jo päätetty; ensin hammasremontti, sitten keittiöremontti ja lopuksi viimeinen matka. Toivottavasti töissä ei ole ketään ja kerkeän purkaa suman uuteenvuoteen mennessä. En odota ensi vuotta mitenkään suurella innolla.