Meillä kaikilla on totuutemme

Voi tympeyden tympeys, joudun kaivelemaan ompelukoneen esille. Ensinnäkin, polkupyöräkyyti tuhosi myös yhdet vaaleat farkkuni. Tarakka  repi sisäreiden puolelle reiän. Siitä harmistuneena kävin Kappahlista vaaleat farkut, kun niitä siellä taas oli. Naurettavuuden multihuipentuma on, että kokeilin kyllä farkkuja ja kiitollisena totesin, että sama koko sopii edelleen, mutta arvatkaas ymmärsinkö katsoa lahkeiden pituutta. Voi villu tamme, ne ovat jotkut high tide pöksyt, vaikka ovatkin bootcut mallia. Eli, etsitään vanhat farkut, leikataan niistä sopivat palat ja jatketaan uusia housuja. Uskomatonta!

Mutta hei, löysin yhden kesäpaidan halvennusmyynnistä. Lisää tekisi mieli, koska aika kauhtunutta tavaraa tuolla kaapeissani on. Pitäisi vaan jotenkin löytää tasapaino työ- ja vapaa-aikavaatetuksen välille. Mielellään pitäisi löytää vaatteita, joita voi käyttää molemmissa elämänsä huipputapahtumissa.

Miljoonannen kerran totesin, että on se luojan lykky, etten ole lisääntynyt. Töissä saa sitä lajia aivan tarpeeksi. Laita lapsi asialle, tee itse perässä. Enempää en aio siihen puoleen tarttua. Kotona olen parhaimmillani leikkiessäni lahnaa. Sillä tavoin saan mahdollisimman vähän vahinkoa aikaiseksi. Alamme töissä pian kaikki olla niin kireitä, että käymme toistemme kimppuun. Jotenkin kauhistuttaa, kun tiedän, että kaikki tilanteet ennustavat uutta työttömyysjaksoa elämässäni. Kääpiöiden tilanne huononee huomattavasti ensi hallituskaudella, mutta niin huononee työttömienkin. Voi hyvää päivää, mikä maailma meillä on luvassa! (Mie muuten taas nousuhumalassa tallille ajellessani ratkaisin Suomen ongelmat taksikuskille, hän kohteliaana miehenä kannusti minua hakeutumaan oligarkiksi. Joko liitytte minuun tai itkette ja liitytte - vai miten se meni?)

Tekisi mieli polttaa tupakki.