Lapsen usko rapistuu

Voi minua, knn ihastelin sähköpostissani viestiä, jossa kerrottiin, että Netpostiin on tullut kirje verovirastosta. Ajattelin viraston muistuttavan rahantulopäivästä, että veronpalautusten maksun aika koittaa. Voitte vaan kuvitella pettymykseni, kun kirjeen aiheena olikin perintövero.

Otsikon luettuani ryhtyi verenpaine tykyttämään ylöspäin suonistossa. Mietin mielessäni, että vielä jos minun pitää sen kehnon kuoleman jälkeen valtiolle jotain maksaa, niin irtisanon suhteet edesmenneen isäni lisäksi myös Suomen valtioon. Niin pitkälle ei kuitenkaan tarvinnut mennä, eihän minun etosummasta enää tarvinnut mitään maksaman. Mutta silti, vähänkö meinasi käpy kärvähtää. Kauhulla odotan emon poismenoa, että kuka sen perunkirjoituksen suostuu tekemään, pitääkö maksaa ja kuka helkkari hänen kotinsa purkaa ja tavarat huolii. Onneksi veljenlapset alkavat olla siinä iässä, että muuttavat omilleen ja niille saa aika paljon tavaraa tungettua. Puuh.

Töissä on ollut niin jännittävä viikko, että todellakin odotan iltapäivää, kun pääsen sulkemaan suolakaivoksen oven takanani. Sitä ennen pitäisi kestää yksi palaveri, jossa palveluntarjoaja kokoaa speksejä yhtä työssäni tarvitsemaani järjestelmää varten. Pitää olla skarppina, että osaa vältellä heidän sudenkuoppansa. Unta onneksi sain, joten siitä puolesta ainakaan ei pitäisi henkisen kanttini olla katollaan.

Eilen kävin Finlaysonin kanta-astujailtamissa. Normaalivalikoimasta sai 25 pinnaa pois hinnasta. Tietysti minä sorruin kaikenlaiseen. Lohdutin itseäni sillä, että eiväthän ne asiat minulle ole tarkoitettuja, vaan menevät muiden ilahduttamiseksi. Sateessa seisoessani bussipysäkillä hokasin, että Dermoshopin tilaus oli saapunut lähi-Eilepaan, kävin sitten senkin samoin tein. Ystävä tulee kyläreissulle (kampaajaa, keikkaa, pikkujoulua) parin viikon päästä, teimme yhteistilauksen, säästimme edes postikulut. Iltasella vielä siivosin saunan, olen niin paljon leikkinyt taas asuntosäästäjää, että melkoinen pölydoobermannikatras oli muuttanut sinne asumaan. Huh!

Saunasta tuli mieleen, että tänään on todennäköisesti saunapäivä Naapurin luona. Kutsu sinne on jo. Nenä valuu ja tirskutusta on liikkeellä. Sieltä tämä tauti on kyllä kotoisinkin, jotta sama viedä takaisin.

Edit 07:17 Vielä yksi juttu: meillä on roolipeliporukassa koruseppä. Pyysin häntä tekemään minulle hopeisen rannekorun. Toiveena oli iso ja kilisevä. Nyt kuulemma ensimmäinen versio on valmis, painoa 120 geetä ja kilisee kuin aisakellot talvella. Kuulostaa hyvältä, kerron teille sunnuntain jälkeen lisää, silloin on ensimmäinen sovitus. (Ja mie hullu kun kuvittelin, että vain vaatteita sovitetaan.) - Sanokaa minun sanoneen, tämä käy minulle vielä kalliiksi.