Musiikista (ja elämästä)

Eilen illalla kun katselin Sam Yaffan Sound Trackeria, muistin yhden elämää suuremman totuuden. Kaikki kauniit ajatukset pyhissä kirjoissa joutuessaan tulkinnan kohteeksi menevät piloille ja uskonnilliset johtajat ovat kovia poikia tulkitsemaan. Rakkaus ja musiikki ovat ainoat universaalit totuudet ja musiikistakin voi olla monta mieltä. Aina ei rakkauttakaan saa, mutta ei sen pitäisi vihaa herättää.

Voltaren tuoksuu melkein piiipputupakalle, kun sitä sivelee selkäänsä. Mutta se auttaa pikkuhiljaa, ehkä tänään olisi normaali työpäivä. Onneksi eilen tuli rauhoittava Downton Abbey iltasella, menin hyvillä mielin nukkumaan. Koitan nimittäin kovin torpedoida ihmissuhteitani jälleen kerran. Tällä kertaa kokeilen watsap-viestejä, onneksi vastaanottava pää ymmärsi liennytyksen päälle tällä kertaa.

Kun nyt taas tietäisin, mikä hiertää, niin olisin viisas nainen.  Voi olla, että asiat ovat liian hyvin ollakseen totta, tässä vaiheessa on yleensä alkanut katastrofin aineksia ilmestyä.