Tämän vuoden viimeinen

En tiedä. En jaksa. Eikä oikein huvitakaan. Mutta kyllä minä silti lähden tänään ystävän luokse kuplajuomaa nauttimaan, turha minun on kotonani kitua ja ajatella ankeita. Sitä paitsi - pääsenhän sieltä aina pois, jos siltä tuntuu. Naapurilähiön poijaatkin kutsuivat kylään, mutta en minä nyt heti toista juhlaansa heidän luonaan viitsi maleksia.  Viihdyttäkööt välillä muita. Minä menen nauramaan kuplajuomahiprakassa muiden keskiäkäisten naisihmisten kanssa.

Vuosikatsaukseen voisin pistää, että selvisin tästäkin vuodesta hengissä. Rypyt syvenevät ja lisääntyvät, polvi saattaa sanoa suhteensa kävelyvälineenä kokonaan irti. Hampaat lohkeilevat. Tukka onneksi pysyy päässä. Kilotilanne on ennallaan, samankokoisissa vaatteissa on saanut kulkea jo moniaita vuosia.

Musiikkia on tullut kuunneltua, keikoilla olen käynyt enemmän kuin vuosiin, mutta kirjojen luokeminen on vähentynyt entisestään. Se on harmi, mutta kun keskittymiskyky on kultakalan luokkaa, niin ei voi auttaa. Nytkin on yöpöydällä neljä kirjaa kesken, yhtä niistä en edes tosin aio lukea loppuun, mutta muut jopa kiinnostavat.

Ystäviin olen löytänyt yhteyden uudelleen, kadottanut kaksi, uusia potentiaalisia saanut muutaman. Poikaystäväsaldo on pysynyt samana, ei mitään vakavaa, pari heikkoa yritystä vain. Matkustelin enemmän kuin vuosiin (Amsterdam ja Trondheim). Täytin 50 vuotta ja tuhlasin säästöni juhlimalla.

Ensi vuodeksi toivon uutta järjellistä työtä, ystävällistä ja osaavaa hammaslääkäriä sekä vakituista vakaata ihmissuhdetta. Samoin toivon, että saisin velkani pian maksettua ja jonkinlaisen pesämunan varalle. Mitään en aio luvata, toivoisin jaksavani harrastaa liikuntaa muodossa tai toisessa. Tupakointia voisin yrittää vähentää edelleen. Muuten mennään samoilla, sitä on turha kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.