Ystävä meni ylätieinfektioon (aamuöisen hengenahdistuskohtauksen jälkeen) hakemaan sairaslomaa ja antibiootteja. Tutkimusten tuloksena hänellä havaittiin olleen sydänkohtaus, sepelvaltimotauti ja sydämenvajaatoiminta. Nyt hän nakottaa metrinen miehen sukupuolielin otsassaan hyvässä sairaalahoidossa odottamassa avosydänleikkausta. Pallolaajennustakaan ei enää voi tehdä. Potilas siis voi olosuhteisiin nähden erittäin hyvin, mutta olipa onni onnettomuudessa, että tapahtunut huomattiin edes nyt!
Minä tein henkilökohtaisen urotyön, kunmenin puolisonsa ja toisen ystävämme kanssa katsomaan häntä. Henkilökohtaisen urotyön siksi, että ahdistun sairaaloissa kovasti, olen niissä päässyt itsekin aikanani makailemaan. Jo pelkkä haju saa minut lähes kääntymään kannoillaan. Nyt tietysti tilannetta helpotti se, että ystävä ei ollut sairaan näköinen eikä letkutettu, mutta leikkauksen jälkeen sekin on varmaan hetken ajan odotettavissa.
Sairaslomasta tulee pidempi kuin ajattelimme, mutta tärkeintä on, että hän on elossa! Ystävät ovat tärkeitä. Onneksi olemme sitä toisillemme hokeneet jo ennen tätäkin. Kunhan aikataulu selkenee alkuviikosta, ryhdymme laatimaan vierailuaikatauluja, ettemme kaikki rynni paikalle samaan aikaan, vaan jaamme viihdytystä jokaiselle päivälle vuodepotilaan iloksi. Henkinen hyvinvointi on aivan yhtä tärkeää kuin se odotettavissa oleva leikkaus.
Pienet maalliset murheet menettivät merkityksensä hetkeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Oho, olipa kreivin aikaan -tyyppinen tilanne! Huh.
Oman sairaalafobian ohella on hyvä muistaa, että sillä sairaalassa olijalla on vielä kurjempaa. Ja vierailujen lomassa on hyvä ehtiä lepäämäänkin. Ystävää kannattaa muistaa erityisesti sitten, kun joskus kotiutuu.
Voi pyhä jysäys... Toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi.
Mymskä, totta joka sana!
OT, toivotaan!
Lähetä kommentti