tiistai 14. toukokuuta 2013

Työ lisää tuskaa, samoin työttömyyden pelko

Ihminen riehaantuu välillä. Minä ainakin. Liityin siihen saamarin LinkedIn-juttuun, oikeastaan siksi, että pitää varmaan ryhtyä valmistautumaan pahimpaan, että jos työsuhde ei jatkukaan elokuussa. On parempi ryhtyä varovaisesti haistelemaan ilmaa ja ilmoittautumaan julkisesti. Jospa vaikka joku huomaisi, että olen kiva, hyvä ja sopiva johonkin vakituiseen työhön. Vaikka tiedänhän minä, että tilanne sen kun pahenee ja tarjolla on aina vain parempia, mutta eihän tämä laama voi loputtomiin asti kestää? Vai voiko? Samoin tiedostan sen, ettei ole enää olemassa eläkevirkoja, mutta tuskinpa on enää eläkeikääkään tuossa parinkymmenen vuoden päästä, kun vuoro koittaisi.

Töissä puuskutin itsekseni. Yrityksen tilikartta kaipaisi perusteellista uudistusta. Samoin kaipaisi pölyyttämistä erinäisten vanhojen jäärien asenne. Puhumattakaan siitä ikuisesta rahapulasta, joka siellä vallitsee. Uusinpana pulana on toimistopaikkojen puute, tila on täynnä kuin Turusen pyssyn piiput. Varmaan alamme istua vuoroissa tai päällekkäin. Asiaa ei yhtään ole auttanut uusin henkinen hankintani, kestoväsymys. Minä ihan oikeasti voisin todennäköisesti nukkua pari vuorokautta putkeen, eikä heikkoakaan tekisi, paitsi aamuyöllä normiaikaan klo 2 - 4. Nyt kun unta muuten vihdoin saisi, sitä tulee väärään aikaan, aamulla, kun kello soi. Mutta berokkaa en ainakaan hanki, en pidä mainoksesta.

Mainosvihamielisyyttä on muutenkin ollut liikkeellä. Siksi en koskaan tule ottamaan nivus-virukselta lainaa (firman nimi tuo mieleen yskänrokon tai jopa jonkun pahemmankin viruksen), hankkimaan kenkiä salantolta (mineen sitä huutoa kestä) tai ryhtymään aktiivisest sivan asiakkaaksi (sakki näyttää sen verran pöljästi käyttäytyvän siinä hidastetussa mainospotpurrissa). Jotkut mainokset vaan toimivat parhaiten antimainoksina. Ja minä kuitenkin pidän hyvintehdyistä mainoksista, jotka ovat nokkelia tai oivaltavia.

Mutta jotain hyvääkin; saimme liput Soundgardenin keikalle syyskuulle. Oikeastaan paljonkin hyvää siinä, että on jo niin ikäloppu, ettei enää pintabändien keikoille tahdo, vaan on kiinnostunut musiikista, joka ei enää valtaväestöä liikauta. Tai ei ainakaan tarvitse taistella lippuja jonottamalla yötä myöten lipunmyyntipisteiden ovilla. Ihan vaan ottaa ja tilaa nettikaupasta. Näppärää. Toivottavasti Chris Cornellilla on ääni kunnossa - ei nyt vain mitään kesäflunssaa sitten hankkisi.

3 kommenttia:

Puoli Mielinen kirjoitti...

Peukut ja varpaat pidossa!

Tiina kirjoitti...

Mulla on kanssa lippu Soundgardenia ja Chrisiä katsomaan! Ehkä törmätään siellä. ;)

-kummitus- kirjoitti...

Puoli, kiitos, niin on mullakin!

Tiina, jotenkin mie aavistin, että sie sinne ilmestyt. :-D