lauantai 6. joulukuuta 2014

Lauantaiaamun toivotut

Minulla on edelleen suuria vaikeuksia ymmärtää, että kaupat ovat tänään kiinni. Äsken taas mietin, että voisin tarvita päivällistarjontaan pähkinöitä, eikä niitä kotona ole. Eilenkin tieto tuli vähän puun takaa, kun satuin kuulemaan pätkän kollegoiden keskustelusta. Olin ajatellut tänään ensin siivota, sitten pestä pyykkiä, sitten käydä kaupassa ja saunoa. Noh, ohjelma vähän muuttuu, jätetään vaan tuo toiseksiviimeinen ohjelmanumero pois. Näillä mennään, mitä kaapissa on. Ja ainahan minulla on, koska olen nälkäkuolemapelkoinen ihminen, jo lapsena peloteltu.

Ei eilisestä jallunjuontisuunnitelmastani mitään tullut. Otin ruuan kanssa lasillisen punkkua ja aloin pilkkiä nojatuolissa. Jo ennen puolta yötä kapusin sänkyyn. Ja siitä se ajatus sitten lähti, tänään pesen tyynyt ja vaihdan petivaatteet. Sen nimittäin tuntee jotenkin ihollaan, kun lakanat menettävät rapsakkuutensa, se tarkoittaa, että ne on syytä vaihtaa uusiin. Nyt on taas tyynyistä ja niiden pesemisestä sen verran paljon jumputettu, että sain sykyttävä omatunto-kohtauksen.

Menin Tinderiin takaisin, koska se ensimmäinen treffikaveri ei koskaan palannut asiaan. En tohtinut kysellä miksi, veikkaan, että hän tajusi nauttivansa vapaudestaan ja ajatteli liikaa. Onneksi en ollut vielä kirkkovarausta tehnyt. Ja ettette nyt väärin ymmärtäisi, en ole menossa naimisiin nyt enkä myöhemmin, enkä edes kuulu kirkkoon. En aio liittyä edes Docventures kavereiden yllytyksestä, mikään tarjolla olevista uskonnoista kun vaan ei ole minun arvomaailmani mukainen. Taidan olla liian individualisti omien jumalieni palvelussa, en tarvitse siihen joukkovoimaa.

Ja niin kuin minulle on jo useasti huomauteltu, ehkä minä vaan sitten olen niin pelottava, ettei minua kukaan uskalla lähestyä. Parempi yrittää ottaa irti mahdollisimman paljon elämästä näin, vaikka kovasti kaipaisinkin läheisyyttä ja ihmisseuraa. Minusta varmaan olisi tullut ihan kiva seuralainen jollekulle, mutta kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa, tiedän sen.

6 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Et sä voi olla pelottava kun kuitenkin silloin tällöin ravintoloissa lähestytään ja suhdemarkkinoilla tapahtuu jotain - aina välillä.

Mä oon pelottava, kolmeen vuoteen ei ole tapahtunut yhden yhtä lähestymisyritystä (tosin väkiluku täällä korvessa on murto-osa pääkaupunkiseudun vastaavasta enkä minä käy koskaan missään. Mutta silti ;-)

Nollavaimo kirjoitti...

Molemmat olette erittäin vähän pelottavia, jos ollenkaan. Päinvastoin ihania ja lämpimiä ihmisiä (varmasti monin tavoin) molemmat. Miehet vain ovat outoja, joten ehkä parempi pysyäkin heistä erossa.

Tyynyjä en ruvennut pesemään, mutta pitäähän illalla päästä rapeisiin lakanoihin, joten se homma jyllää täysillä. Samoin joulukorttisouvi. Miten voikin ihminen osata tehdä siitä niin hankalan ?! Onneksi ei ole kaupat auki, ei tule mitään huonoa omatuntoa, että kotona nysvään. Varsinkin kun tulee räntäroskaa taivaalta.

Anonyymi kirjoitti...

Epäilen, että kodeissa saattaa laajemmaltikin olla menossa tyynynpesubuumi viime aikojen kohkausten takia. Tunnustan, minäkin hiljattain pesin omani :) t.sanna

-kummitus- kirjoitti...

Marjaana, tervetuloa vaan tänne baarien ihmemaahan. Lupaan olla paikallisoppaana, pannaan kylä sekaisin. ;-D

Nollis, sie olet puolueellinen. :-D Mutta kiitos silti, just paitövei katselen yhtä kuvaa yksiltä juhlilta.

Sanna, kyllä on taas median voima todistettu. Hyvä on meidän makoilla ja hiihtäjän hiihdellä - eiku... :-D

Nyt jatkan synttärikuvien järjestelyä. Parempi myöhään kuin ei ikuna.

Nollavaimo kirjoitti...

En oo puolueellinen! Valokuvat ovat kivoja. Niin kauan kuin en itse niissä ole, koska ne paljastavat mulle karmean totuuden. ;)

-kummitus- kirjoitti...

Totuus ei suinkaan ole karmea, sitä vaan jotenkin ei osaa itseään katsella kuvista, huomasin kun ripustelin synttärikuvia kansioon. Sitten ajattelin, että antaa mennä vaan. Että sen näköisenähän sitä ihmiset minut näkevät, ei voi auttaa, kuitenkin kestävät kanssani.