Minä sitä ihan vahingossa törsäsin rahani. Kun tässä vuokratyöorjuudessa on sellainen hassu asia, että palkka tulee kahdessa osassa, niin minun on välillä kovin vaikea laskelmoida, että paljonko jää käyttöön pakollisten maksujen jälkeen. Tälläkin kertaa teko oli tarkoitukseltaan hyvä, mutta toteutukseltaan surkea. Ostin nimittäin bussikorttiin aikaa aina elokuun loppuun. Ajattelin, että eipähän sitten tarvitse huolehtia lopputyössäoloaikana ja sitten toisaalta voi taas syyskuussa katsoa asiaa uudelleen, kun tietää, miten kävi, pääsikö töihin vai ei. Siitä se ajatus sitten lähti ja sotki raha-asiani, kukkaroon jäi nimittäin 40 euroa ja tilille 30 euroa, palkkapäivään on vielä 12 päivää. Oho. Onneksi on luottokortti!
Mutta pakolliset laskut on kaikki maksettu, kampaajalla käyty, äitee lahjottu, vappu juhlittu ja allergialääkitys hankittu (siihenkin upposi yli 50 eeroa). Mikäs tässä on ollessa? Hyvinhän minulla on asiat. Sitä paitsi pieni rauhoittuminen tekee ihan hyvää, kun keuhkonpohjakin karhentelee, melkein voisin kuvitella sen olevan flunssan. Tai sitten katupöly.
Mutta viime yönä ei taas sininuttua näkynyt, kun paukahti tämä asia kunnolla kaaliin. On se uskomatonta, miten herkkähipiäinen unielin minulla on. Heti ottaa itseensä pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Onneksi on perjantai ja töiden jälkeen voi vaikka vetää päikkärit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Se on kyllä tuo raha niin hupaa että sitä menee (ainakin meikäläisellä) välillä suurempiakin summia vaikkei mielestään osta mitään tarpeetonta tai kalliimpaa.
Se hyvä puoli tässä jatkuvassa vähävaraisuudessa kuitenkin on, että on oppinut tulemaan melko vähällä toimeen.
Hyvää alkavaa viikonloppua - sitäon luvattu kaunista keliäkin!
Minäkin välillä siunailen luottokorttini olemassa oloa. Raha kuluu ihan liian nopeaan.
Raha-asiat valvottaa aina. Vaikka ei olisi edes hirvee hätä. Näläkää ei näe ja laskut on maksettu, mutta tilillä pitäisi olla aina muutama dona tai edes satku. Siitä tulee sisäinen rauha.
Mä jään yrittäjänä pitkälle saikulle ja olen varma, että tulen valvoo ja murehtii henk.koht. konkurssia. Tiedän, että siitä(kin) selvitään, mutta silti...
Peppone, se on kai joku monetaarinen sääntö, että raha katoaa köyhän kukkarosta, mutta tulee rahan luokse.
Kiona, kyllä kortit ovat hyvästä, kun vaan muistaa niitäkin välillä kuivattaa.
Maketsu, oi voi, en ikinä uskaltaisi olla yksityisyrittäjä. Rispektii, maan!
Lähetä kommentti